Syksyn tuulia

Sunrise in Central Park

Syksy saa monesti ihmiset liikkeelle.
On halua muuttua (taas kerran), aloittaa liikuntaharrastus (miksei toinenkin), kokeilla uutta terveellisempää ruokavaliota, opiskella jotain uutta, sisustaa kotia.
Tällaisia vaiheita on vuoden mittaan muutamia muitakin.
Mikä meidät saa haluamaan muutosta? Milloin olisi syytä vain tehdä niitä asioita, joita on tehnyt jo pidempään ja ennemminkin? Milloin on vaihdettava todella suuntaa?
Haluaisin kuvitella, että meillä jokaisella on sisällään oma tyytyväisyysnappi. Sen löytäminen on vain hirvittävän paljon vaikeampaa, kuin sen etsiminen. Sitä vain mietin, että mitä jos sen etsimiseen meneekin iso osa elämästä ja huomaakin, että niinä hetkinä, jolloin ei etsinyt mitään, olikin kaikista tyytyväisin?
Tyytyväisyys taitaa olla pieninä palasina matkan varrella, hetkinä, jolloin kaikki on niin hyvin kuin voi olla. Kukaan ei horjua venettä, eikä mikään ole erityisen huonosti.
Silloin voisi ajatella, että tyytyväisyysnappi on pohjassa. Se hetki kannattaa painaa mieleen, napin voi huonompana hetkenä löytää taas uudelleen.