Ilman tätä olisin vähemmän ihminen

Man and woman holding a heart on top of a mountain peak

Sinulla ei ehkä ole helppoa juuri nyt ja voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu.

Kohdatessaan vaikeita tapahtumia elämässään, ihminen usein ensin lamaantuu. Mikä siinä onkin, että kun ikäviä asioita tapahtuu, ne eivät tule tipotellen vaan kaikki ikäänkuin kasaantuu ja kaatuu päälle ? Oletko huomannut, että se on aika tyypillistä, silloin kun tapahtuu, niin tapahtuu oikein kunnolla ?

Lamaantuminen ja shokki, ensireaktio hankalassa tilanteessa, saavat ihmisen järkyttyneenä hetkeksi pysähtymään kokonaan.
Selviytymiskeinoista, tukiverkostoista ja muista suojaavista tekijöistä riippuen shokista asioiden uudelleen jäsentymisen vaiheeseen kuluu aikaa muutamista viikoista ja kuukausista joskus puoleen vuoteenkin asti.

Lopulta unettomien öiden, useiden kyynelillä vuorattujen tyynyjen, monien satojen keskustelujen tai asioiden avulla, jotka sinulle ovat olleet oleellisia toipumisessa, alat nähdä asioita vähitellen uudella tavalla. Hankalat tapahtumat eivät enää lannista sinua aivan pohjamutiin, vaan voit ajatella, että niistä kokemuksista on ollutkin jotain hyötyä sinulle. Huomaat ehkä olevasi tietystä kohdasta rikkinäinen, mutta rikkinäisenäkin vahvempi kuin aiemmin.

Mielestäni ihmisenä oleminen olisi liian yksinkertaista, jos emme kohtaisi ikinä vaikeuksia elämässämme. Jo se, että olemme syntyneet kuin sattuman kaupalla tai aivan aivan suurella tarkoituksella tähän maailmaan, on ihmeellinen lahja. Miten erikoista olisi, jos tässä kasvun ja elämäntapahtumien melskeessä erilaisiin ihmisiin ja tilanteisiin törmätessä, emme kohtaisi vaikeuksia ?

Vaikeuksilla on meille oma sanomansa. Sen sanoman ymmärtäminen voi joskus viedä aikaa. Pahimmassa tilanteessa vaikeuksien tuomaa merkitystä ei halua tai ei pysty näkemään. Yleensä kaikki näyttää silloin siltä, että millään ei mitään merkitystä ole.

Omissa haasteellisissa tilanteissani olen varmasti kokenut olevani tietyissä hetkissä hyvin syvällä suossa, joka upottaa, mitä enemmän yritän jalkojani sieltä vetää pois. Rauhallisesti, tarttuen kiinni lähellä oleviin oksiin, ojennettuihin käsiin, olen pystynyt sieltä nousemaan ja pelastautumaan kuivalle maalle.

Apua kannattaa pyytää, sitä kannattaa ottaa vastaan. Toisella ihmisellä on ihmeitä tekevä voima. Itse olen vaikeuksien jälkeen huomannut, että niin ylitsepääsemättömältä kuin kaikki tuntuikaan, niin kaikki asiat siltikin järjestyivät. Niiden kokemusten ansioista ymmärrän yhä enemmän itseäni ja enemmän muita. Minusta on tullut inhimillisempi, herkempi, mutta vahvempi.
Olen alkanut ajatella, että ilman tätä kokemusta, olisin vähemmän ihminen kuin olin ennen.