Elämä on liian lyhyt pelkkään unelmointiin

Young girl throwing her hat up in the air int he French countryside at Sunset

Unelmia pitää olla. Ne pitävät meidät pahimpina hetkinä jopa elossa.
Syksyn pimeinä iltoina saatamme unelmoida kesän auringosta tai muistella edellisen kesän lämpöä, sen säteitä ihollamme.
Unelmat vaikuttavat usein siihen, mitä kohti elämässä menemme. Joskus ne vain ovat ajatuksia ja haaveita, joista me tiedämme niiden toteuttamiseen liittyvän mahdottomuuden, mutta jokin meissä pitää niistä kiinni.
Unelmamme kertovat meistä.
Unelmat ja todellisuus eivät toki läheskään aina vastaa toisiansa. Unelmoimamme asia voi olla jotain niin abstraktia ja kummallista, ettei itsekään voi uskoa, että sen toteutuminen olisi mahdollista.
On myös olemassa hyvin käytännöllisiä, pieniä unelmia, jotka ovat aivan mahdollisia toteuttaa. Mistä niiden toteutuminen on sitten kiinni?
Jos elämä on vain unelmien maalailua, eikä mitään konkreettista oikeasti tapahdu, unelmien merkitystä omassa elämässä on syytä pohtia. Tarkoitan siis, jos todella haluaa jotain, mikä viivyttää ? Ei kannatta odottaa, vaan mennä ja tehdä. Elämä on tässä ja nyt, niin kuin me kaikki jo usein toistettuna mantrana tiedämme.
Ajattelen kyllä, että vaikka elämä on tässä ja nyt, ihminen en aina ole. Ihmisenä olemisen mieleen kuuluu ajassa liikkuminen, unelmointiin uppoutuminen ja piehtarointi asioissa, jotka ovat tapahtuneet ja joita toivoisi tapahtuvan. Unelmointi pitää meidät virkeänä, mutta myös pienten asioiden tekeminen kohti unelman toteutumista antaa meille uskoa siihen, että osaan, pystyn, jos vain ryhdyn.
Siispä sano, kerro, kirjoita, maalaa unelmasi. Tee siitä konkreettinen, sen jälkeen mahdollinen, toteuta se. Anna unelmasi olla elämäsi kantava voima. Kunhan et luovu siitä.