Uusi vuosi, uusi kuosi?

636407190

Joskus elämä on ihan hyvä näinkin. Ei tarvita uuden vuoden lupauksia, eikä elämäntaparemonttia. Silti usealla on mielessään uuden vuoden aloittaminen puhtaalta pöydältä. Kun katsoo taaksepäin, on hyvä olla tyytyväinen asioihin, mitä sieltä näkyy. Sillä se elämä on eletty, sillä hetkellä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Sitä ei voi muuttaa, ainoastaan muuttaa voi sen, miten katsomme tuota aikaa. Tärkeintä kai olisi silti olla tyytyväinen tähän hetkeen, vaikka helpompi olisi elää unelmissa ja tulevaisuuden haaveissa, jotka jonakin päivänä toteutuvat.

Totta, että varmasti osa noista unelmista toteutuu, osa niistä muuttuu ihan toisiksi ja osa ei toteudu laisinkaan. Konkreettisten tavoitteiden asettaminen omien haaveiden saavuttamiseksi olisi kaikista paras ratkaisu. Tuolloin voi seuraavan vaiheen unelman todeksi tekemisessä nähdä todellisempana. Monesti vain on vaikea tietää, että mistä aloittaisi. Miten lähtisi omaa haavetta tavoittelemaan. Silloin täytyy kuunnella sisäistä ääntään ja samalla katsoa ympärilleen. Tutkia löytyykö sieltä sellaisia ihmisiä, jotka kannustavat ja uskovat sinuun? Heidän tuki on yksi tärkeimmistä asioista, joka vie sinua eteenpäin. Valaa uskoa silloin kun, sinä meinaat sen menettää.

Kannustajien energia ja luottamus kannattelee; omat unelmat eivät ole mahdottomia vaan niiden eteen tehty tuo kannattaa. Se, keneen sinun pitää silti luottaa kaikista eniten on sinun sisäinen äänesi, joka vahvistuu, mitä enemmän sitä kuuntelet. Se on sinun valosi, joka vie sinua aivan oikeaan suuntaan. Kuuntele, tunnustele ja mene hyvää ja oikeaa kohti. Rohkeasti! <3

Valmistuminen – matka kohti ihmisyyttä ja inhimillisyyttä.

464482103

2.12.2016 koitti päivä, jota varten olin opiskellut 3,5 vuotta. Lukenut terapiakirjallisuutta, vastaanottanut asiakkaita, istunut luennoilla, käynyt omassa terapiassa, ryhmäterapiassa, pohtinut, kirjoittanut, ajatellut, ihmetellyt, kysynyt satoja kysymyksiä. Matkustanut itseeni ja monien muiden ihmisten maailmoihin. Mielenkiintoinen matka kaiken kaikkiaan. Yhden vuoren päälle on taas noustu ja  nyt olen valmiina katselemaan maisemia uusista näkökulmista. Samalla haluan olla avoin kaikelle uuden oppimiselle edelleen.

Palveluni ovat nyt käytettävissä.

Autan Sinua mielelläni, joten ota yhteyttä.

Ihanaa joulunodotusta ja joulun alusaikaa, heille ketkä siitä nauttivat!

Ketkä eivät pidä joulusta, toivon asioita, joista saa itselle hyvää mieltä jollain omalla tärkeällä tavalla.

.

Kevät ja muutos

© Copyright 2007 Corbis Corporation

Vuodenaikojen vaihtelu saattaa viritellä myös ihmisen mieltä valmistautumaan muutokseen.

Toista kevät piristää, valon määrä saa innostumaan ja tekemään jotain puhdistavaa. Auringon paistellessa kodin nurkkiin, saattaa joutua muutenkin pyyhkimään muutaman pölyhiukkasen sieltä ja täältä. Kaappien sisällöt ja jopa kodin sisustus saattaa mennä uusiksi. Toisille taas kevät tuo mukanaan väsymystä ja valon määrän yhtäkkinen kasvu saattaa vetää mielialan matalaksi tai olon väsyneeksi. Pitkän talven uurastus kääntyy voiton puolelle, ehkä nyt onkin aika levähtää?

Jokaisen keho ja mieli reagoivat vuodenaikoihin ja niiden tuomiin muutoksiin eri tavalla.

Minun kevät tuntuu joka kerta uudelta alulta. Joutsenten huudot ja varmannäköinen lento pään yli, lintujen kasvava liverrys ja tuo ihana aurinko, jonka valo ulottuu jokaisen mielen sopukkaan. Se lämmittää jo, ja tunnelma on odottava. Tuntuu, että mitä vaan voi tapahtua.

Jokainen löytää oman tapansa, oman rituaalinsa siirtyä vuodenajasta toiseen. Toinen lepäämällä, toinen tekemällä jotain.

Kevät voi olla aikaa, jolloin voi miettiä, että mitä haluat jättää ja mitä ottaa kesään, syksyn ja sitä seuraavaan talveen mukaansa. Kodin järjestelyn ohella, voi olla myös mielen siivouksen aika. Voi olla aika jättää vanhaa painolastia pois matkasta ja lähteä kevyin ajatuksin kohti uutta kesää.

Kukat valmistautuvat auringon lämmittämänä puhkeamista nupusta kukkaan. Puhkeatko sinäkin kukkaan tänä keväänä ja kesänä?

Se on aivan mahdollista <3

Syksyn tuulia

Sunrise in Central Park

Syksy saa monesti ihmiset liikkeelle.
On halua muuttua (taas kerran), aloittaa liikuntaharrastus (miksei toinenkin), kokeilla uutta terveellisempää ruokavaliota, opiskella jotain uutta, sisustaa kotia.
Tällaisia vaiheita on vuoden mittaan muutamia muitakin.
Mikä meidät saa haluamaan muutosta? Milloin olisi syytä vain tehdä niitä asioita, joita on tehnyt jo pidempään ja ennemminkin? Milloin on vaihdettava todella suuntaa?
Haluaisin kuvitella, että meillä jokaisella on sisällään oma tyytyväisyysnappi. Sen löytäminen on vain hirvittävän paljon vaikeampaa, kuin sen etsiminen. Sitä vain mietin, että mitä jos sen etsimiseen meneekin iso osa elämästä ja huomaakin, että niinä hetkinä, jolloin ei etsinyt mitään, olikin kaikista tyytyväisin?
Tyytyväisyys taitaa olla pieninä palasina matkan varrella, hetkinä, jolloin kaikki on niin hyvin kuin voi olla. Kukaan ei horjua venettä, eikä mikään ole erityisen huonosti.
Silloin voisi ajatella, että tyytyväisyysnappi on pohjassa. Se hetki kannattaa painaa mieleen, napin voi huonompana hetkenä löytää taas uudelleen.

Huolia, murheita, turhia toiveita ?

Young man standing in ocean.

Lapsena sitä usein kuvittelee, että aikuisilla ei ole huolia ja murheita.

Että aikuisen elämä on helppoa, kaikkeen löytyy ratkaisu, eivätkä ainakaan möröt sängyn alla pelota.

Mitä vanhemmaksi tulee ja mitä kauemmaksi nuo lapsuuden toiveet auvoisasta aikuisuudesta jäävät, sitä läheisemmäksi saa tulla sen tosiasian kanssa, että aikuisuus onkin paljon monimutkaisempaa kuin on koskaan osannut odottaa. Huolia ja murheita varmasti riittää elämän jokaiselle päivälle, jos niitä haluaa ottaa kantaakseen.

Lapsen huolet ovat isoja huolia, pienelle lapselle. Lapsi tarvitsee aikuista huolien voittamiseen ja pelkojen karistamiseen.  Aikuisen huolet isoja huolia, aikuisen kokoisia. Kuka silloin auttaa, kun aikuisen huolet kasvavat hallitsemattomiksi, murheet murtavat mieltä, kaihertavat sielua ?

Miten nuo huolet ja murheet voisi sitten jättää taakseen tai ainakin välillä ohittaa pikatietä ?

Murheiden ja huolien voittamiseen on olemassa apukeinoja, aikuinen joutuu vain näkemään hiukan vaivaa saadakseen huolista kiinni, jotta voisi pistää ne vaikka laatikkoon ja jättää ne hetkeksi sinne. Jotkut jopa unohtaa.

Yksi keinoista on puhuminen. Joku puhuu ystävälle, toinen puolisolle, kolmas äidilleen ja joku terapeutilleen. Mikä toimii kenellekin. Puhuminen auttaa jäsentämään asioita, saamaan niitä mittasuhteisiin. Ääneen sanottuna asiat eivät tunnukaan niin isoilta ja musertavilta, kuin mielessä erityisesti iltaisin ja öisin pyöriessään.

Toinen on tekeminen. Joku urheilee, toinen kirjoittaa, kolmas musisoi, neljäs lukee, viides rakentaa omakotitaloja toisensa perään. Päivittäisen liikunnan on tutkitusti todettu lisäävän elämän mielekkyyttä. Tekeminen auttaa hyvin monesti murehtimaan vähemmän. Kun on tekemistä, ei ole sitä paitsi aikaa murehtia.

Kolmas on ajattelun muuttaminen ja huomion kiinnittäminen muihin asioihin. Kun lopullisesti alkaa kyllästyä omiin murheisiinsa, voi olla myös valmis luopumaan murehtimisesta. Silloin voi päättää pääsevänsä murheistaan. Kova halu alkaa nähdä asioissa myös hyvät puolensa, haasteet mahdollisuuksina, ongelmat matkana itsensä kehittämiseen, voi elämä alkaa tuntua erilaiselta.

Toiveet, eivät ole turhia. Murheet ja huolet on voitettavissa.

Kokeile päivittäin murehtia minuutti vähemmän ja olla tyytyväisempi minuutin enemmän.

Katso toimiiko.

Kiinnitä huomiota niihin hetkiin jolloin, et huomaa murehtivasi. Mitä teet silloin toisin ?

 

Elämä on liian lyhyt pelkkään unelmointiin

Young girl throwing her hat up in the air int he French countryside at Sunset

Unelmia pitää olla. Ne pitävät meidät pahimpina hetkinä jopa elossa.

Syksyn pimeinä iltoina saatamme unelmoida kesän auringosta tai muistella edellisen kesän lämpöä, sen säteitä ihollamme.
Unelmat vaikuttavat usein siihen, mitä kohti elämässä menemme. Joskus ne vain ovat ajatuksia ja haaveita, joista me tiedämme niiden toteuttamiseen liittyvän mahdottomuuden, mutta jokin meissä pitää niistä kiinni.
Unelmamme kertovat meistä.

Unelmat ja todellisuus eivät toki läheskään aina vastaa toisiansa. Unelmoimamme asia voi olla jotain niin abstraktia ja kummallista, ettei itsekään voi uskoa, että sen toteutuminen olisi mahdollista.
On myös olemassa hyvin käytännöllisiä, pieniä unelmia, jotka ovat aivan mahdollisia toteuttaa. Mistä niiden toteutuminen on sitten kiinni?

Jos elämä on vain unelmien maalailua, eikä mitään konkreettista oikeasti tapahdu, unelmien merkitystä omassa elämässä on syytä pohtia. Tarkoitan siis, jos todella haluaa jotain, miksi enää viivytellä ?

Älä odota, vaan anna mennä. Elämä on tässä ja nyt, niin kuin me kaikki jo usein toistettuna mantrana tiedämme.

Ajattelen kyllä, että vaikka elämä on tässä ja nyt, ihminen en aina ole. Ihmisenä olemisen mieleen kuuluu ajassa liikkuminen, unelmointiin uppoutuminen ja piehtarointi asioissa, jotka ovat tapahtuneet ja joita toivoisi tapahtuvan. Unelmointi pitää meidät virkeänä, mutta myös pienten asioiden tekeminen kohti unelman toteutumista antaa meille uskoa siihen, että osaan, pystyn, jos vain ryhdyn.

Siispä sano, kerro, kirjoita, maalaa unelmasi. Tee siitä konkreettinen, sen jälkeen mahdollinen, toteuta se. Anna unelmasi olla elämäsi kantava voima. Kunhan et luovu siitä.

Ilman tätä olisin vähemmän ihminen

Man and woman holding a heart on top of a mountain peak

Sinulla ei ehkä ole helppoa juuri nyt ja voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu.

Kohdatessaan vaikeita tapahtumia elämässään, ihminen usein ensin lamaantuu. Mikä siinä onkin, että kun ikäviä asioita tapahtuu, ne eivät tule tipotellen vaan kaikki ikäänkuin kasaantuu ja kaatuu päälle ? Oletko huomannut, että se on aika tyypillistä, silloin kun tapahtuu, niin tapahtuu oikein kunnolla ?

Lamaantuminen ja shokki, ensireaktio hankalassa tilanteessa, saavat ihmisen järkyttyneenä hetkeksi pysähtymään kokonaan.
Selviytymiskeinoista, tukiverkostoista ja muista suojaavista tekijöistä riippuen shokista asioiden uudelleen jäsentymisen vaiheeseen kuluu aikaa muutamista viikoista ja kuukausista joskus puoleen vuoteenkin asti.

Lopulta unettomien öiden, useiden kyynelillä vuorattujen tyynyjen, monien satojen keskustelujen tai asioiden avulla, jotka sinulle ovat olleet oleellisia toipumisessa, alat nähdä asioita vähitellen uudella tavalla. Hankalat tapahtumat eivät enää lannista sinua aivan pohjamutiin, vaan voit ajatella, että niistä kokemuksista on ollutkin jotain hyötyä sinulle. Huomaat ehkä olevasi tietystä kohdasta rikkinäinen, mutta rikkinäisenäkin vahvempi kuin aiemmin.

Mielestäni ihmisenä oleminen olisi liian yksinkertaista, jos emme kohtaisi ikinä vaikeuksia elämässämme. Jo se, että olemme syntyneet kuin sattuman kaupalla tai aivan aivan suurella tarkoituksella tähän maailmaan, on ihmeellinen lahja. Miten erikoista olisi, jos tässä kasvun ja elämäntapahtumien melskeessä erilaisiin ihmisiin ja tilanteisiin törmätessä, emme kohtaisi vaikeuksia ?

Vaikeuksilla on meille oma sanomansa. Sen sanoman ymmärtäminen voi joskus viedä aikaa. Pahimmassa tilanteessa vaikeuksien tuomaa merkitystä ei halua tai ei pysty näkemään. Yleensä kaikki näyttää silloin siltä, että millään ei mitään merkitystä ole.

Omissa haasteellisissa tilanteissani olen varmasti kokenut olevani tietyissä hetkissä hyvin syvällä suossa, joka upottaa, mitä enemmän yritän jalkojani sieltä vetää pois. Rauhallisesti, tarttuen kiinni lähellä oleviin oksiin, ojennettuihin käsiin, olen pystynyt sieltä nousemaan ja pelastautumaan kuivalle maalle.

Apua kannattaa pyytää, sitä kannattaa ottaa vastaan. Toisella ihmisellä on ihmeitä tekevä voima. Itse olen vaikeuksien jälkeen huomannut, että niin ylitsepääsemättömältä kuin kaikki tuntuikaan, niin kaikki asiat siltikin järjestyivät. Niiden kokemusten ansioista ymmärrän yhä enemmän itseäni ja enemmän muita. Minusta on tullut inhimillisempi, herkempi, mutta vahvempi.
Olen alkanut ajatella, että ilman tätä kokemusta, olisin vähemmän ihminen kuin olin ennen.

Mahdollisuuksien äärellä

Kilimanjaro and Acacia Trees

Jos silmät ovat sielun peili ja pelottavinta on olla näkyvä itselleen
kuten Sanna Wikström/Hidasta elämää-sivustolla toteaa, niin mikä on sen pelottavampaa, kuin ihminen joka tuntuu näkevän meidän sisälle.

Kun joku sellainen näkee, kuulee ja kohtaa meidät juuri sellaisena kuin me itse koemme itsemme tai vielä täydellisempänä ja parempana, me tulemme paljaiksi itsellemme. Sellaisen ihmisen kohdatessaan tulee jollakin tavalla riisutuksi. Kun tuo toinen on meille hyvä ja kohtaa meidät lämpimästi, on meillä mahdollisuus tutustua itseemme uudella tavalla.

Elämä on usein kiireistä, täynnä toimintaa päivästä toiseen. Haemme tasapainoa, haluamme mielekkyyttä, onnea ja kykyä elää hetkessä. Haluamme paljon, mutta emme oikeastaan tiedä mistä pitäisi aloittaa. Haalimme ympärillemme kaikkea. Kikkailemme ruualla, sisustamisella, vaatteilla ja jopa ihmissuhteilla. Kuitenkin se, mistä meidän pitäisi aloittaa on hyvin lähellä, lähempänä kuin usein muistamme.

Se olemme me itse.

Moni ihminen on kasvanut usein ajattelemaan muita enemmin kuin itseään. Jossain kohdassa tämä ajattelu alkaakin tuottamaan tyytymättömyyttä. Emme enää muista, mitä on olla hyvä itselleen. Alkaessamme matkaa omaan kohti tyytyväisyyttä ja onnea, alamme riisua itsestämme kerroksia, joita olemme siihen kasanneet. Meihin on kertynyt monenlaisia tunteita, epäluottamusta, pelkoja ja jopa vihaa. Olemme sulkeneet itsemme elämältä, antaneet painolastien kasaantua, antaneet itsestämme niin, että olemme vain kuoria entisestä minästämme.

Paljaaksi tuleminen on oman haavoittuvuuden ja herkkyyden näkyville tuomista. Samalla meille avautuu omasta sisäisyydestä uusia maailmoja, jotka vievät meitä kohti sitä ihmisyyttä, joka tekee meille hyvää. Tekee meistä hyvän ihmisen juuri itsellemme.

Ongelmat vai mahdollisuudet ?

Hyvin tavanomainen tapa puhua asioista on kertoa ongelmistaan sekä hankalista asioista ja ihmisistä, jotka ovat taas tulleet häiritsemään rauhaisaa eloamme. Oikeastaan usein voi saada sellaisen vaikutelman, että jos olet liian positiivinen tai näet asioissa myös valoisan puolen, et ole realistinen vaan jonkinlainen yltiöoptimistinen haihattelija, joka ei tiedä oikeasta elämästä (lue ongelmista) yhtään mitään.

Ongelmista on joskus kiva puhua, niitä voi olla kiva paisutella ja niihin on hirvittävän mukava uppoutua. Mutta mihin se lopulta johtaa ? Tuoko se ollenkaan vastauksia siihen, mihin me niitä tarvitsemme ? Mitä me näemme, jos katsomme kohti ongelmaa ?

Kun siirrämme katseen muualle, alamme nähdä jotain muuta. Jos stressaavassa ja kiireisessä tilanteessa muistamme jotain mistä nautimme ja päätämme ottaa hetkeksi käyttöön ”Hällä väliä” – asenteen, annammekin itselle luvan olla välillä ihan hassu, emmekä hetkeen välitä mistään muusta kuin omasta hyvästä olosta. Saatammekin huomata, että elämä on oikeastaan ihna mukavaa.

Mahdollisuuksien ja erilaisten vaihtoehtojen näkeminen ympärillään saamme elämäämme uutta väriä sen sijaan,  että näemme vain mahdottomuuden ja edessä olevien ylitsepääsemättömien asioiden jonon.

Toisin sanoen, vuoren juurella seisoessa vuori näyttää isolta ja mahdottomalta, mutta vuoren laelta avautuu aivan uudenlainen maisema, mahdollisuuksien maisema.